Blogi: Sosiaalisella liikunnalla hyvinvoinnin eriytymistä vastaan

Arkikielessä sosiaalisella tarkoitetaan tyypillisesti ihmistä, joka viihtyy toisten seurassa. Sosiaaliset tilanteet ovat tilanteita, joissa on muita paikalla. Yhteiskunnallisesti sosiaalisen käsite liittyy kuitenkin vahvasti heikommassa asemassa olevien elämäntilanteen ja elinehtojen parantamiseen. Kukunorissa on Kävelyfutis-hankkeen yhteydessä puhuttu jo muutaman vuoden ajan sosiaalisesta liikunnasta. Uusi käsitepari ei ole vaihtoehtoinen tapa puhua ryhmä- tai joukkueliikunnasta. Sosiaalisen käsitteellä on tässä yhteydessä vahva yhteiskunnallinen kaiku.

Sosiaalisen käsitettä ei ole yhteiskunnallisessa merkityksessään perinteisesti yhdistetty liikuntaan. Liikunta, ja etenkin urheilu, on haluttu nähdä korostetun epäpoliittisena alueena. Hyvinvoinnin jakautumisen ja tasa-arvon näkökulmasta liikunnalla on kuitenkin koko ajan kasvava merkitys myös yhteiskunnallisesti. Liikunnasta ja hyvinvoinnista on tullut monelta osin ostettava palvelu, jolla pidetään itsestä huolta. Ne, joilla on varaa, voivat huolehtia itsestään. Samaan aikaan merkittävä joukko rajautuu näiden palveluiden ulkopuolelle. Hyvinvointi ei jakaudu tasan. Mitä meillä on tarjota heille, joilla ei ole varaa maksaa tila- ja kenttävuokrista, henkilökohtaisesta valmennuksesta ja kuntosalien jäsenyyksistä? Tai heille, joilta puuttuu yhteisö, joukkue, jonka kanssa harrastaa?

Sosiaalinen liikunta on erinomainen keino ehkäistä epätasa-arvoa

Kävelyfutis-hankkeen ensisijainen tavoite on ollut edistää päihde- ja mielenterveyskuntoutujien hyvinvointia matalan kynnyksen joukkuepalloilun keinoin. Me uskomme vahvasti, että sosiaalinen liikunta on erinomainen keino ehkäistä epätasa-arvoa ja hyvinvoinnin eriytymistä. Jotta tavoitteessa onnistutaan, on otettava huomioon monia sellaisia asioita, joita liikuntapalveluita järjestettäessä ei usein huomioida. Keskeistä sosiaalisen liikunnan järjestämisessä on miettiä, ketkä ovat vaarassa jäädä tai jo jääneet liikunta- ja hyvinvointipalveluiden ulkopuolelle, miten voimme tavoittaa heidät ja tarjota heille mahdollisuuden harrastaa omaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla esimerkiksi kävelyfutista. 

Kaupalliset toimijat tavoittelevat tyypillisesti maksukykyisiä asiakkaita. Urheiluseuroissakin hyvä maksukyky on ehdottomasti myönteinen asia, jota joissain tapauksissa voi paikata vahvalla sitoutumisella. Kävelyfutiksessa emme edellytä kumpaakaan. Harrastus pyritään järjestämään niin, että se on kaikille ilmaista eikä toimintaan tarvitse sitoutua.

Toiminta vaatii suunnittelua ja koordinointia

Miten tällainen sitten onnistuu? Kokemuksiemme mukaan hyvin, mutta ei itsestään. Kävelyfutisjoukkueiden toiminnan käynnistäminen ja sen elinvoimaisena säilyttäminen vaatii työtä. Työ on sen kaltaista, että kaupalliset toimijat eivät siitä kiinnostu, seurojen ja kuntien henkilöstöresurssit eivät meinaa siihen riittää ja järjestöiltä puuttuu monesti joukkuetoiminnan järjestämiseen tarvittavaa ammattitaitoa. Juuri tämän kaltaisia hyvinvoinnin eriytymiseen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista sosiaalisella liikunnalla. Tarvitaan joku, joka koordinoi toimintaa, tuo saman paikkakunnan järjestöt yhteen, jotta joukkueisiin saadaan riittävästi pelaajia, kouluttaa järjestöjen työntekijöitä ja vapaaehtoisia ohjaajiksi, järjestää pelitoimintaa ja tekee kuntien kanssa sopimuksia, joissa kunnat tarjoavat kävelyfutisjoukkueille ilmaiseksi harjoitusvuoroja. Ja ennen kaikkea luo uudenlaista toimintakulttuuria, joka mahdollistaa osallistumisen myös niille, jotka ovat vaarassa jäädä tai ovat jo jääneet vaille hyvinvointipalveluita.

Jotta mahdollisimman moni voi olla mukana, on ensiarvoisen tärkeää, että voimme tulla paikalle matalalla kynnyksellä, juuri sellaisina kuin sillä hetkellä satumme olemaan. Vähävaraisina, hieman rikkinäisissä ja ehkä joskus likaisissakin, monien mielestä liikuntaan sopimattomissa varusteissa. Välillä tukka sotkussa, parempina päivinä pestynä. Tarvitsemme liikuntaharrastuksia, joissa on aiempaa enemmän tilaa erilaisuudelle. Joissa on mahdollisuus unohtua hetkeksi omiin ajatuksiin, antaa katseen harhailla tai lasittua, olla ymmärtämättä annettuja ohjeita saman tien ilman, että on haitaksi muiden harrastukselle. Ilman, että tarvitsee kokea olevansa taakaksi muille. Juuri tämän mahdollistamiseksi Kukunorissa kävelyfutis on sosiaalista liikuntaa.

Aapo Kotkavuori

Kirjoittaja on Kävelyfutis-hankkeen hankepäällikkö, joka uskoo vilpittömästi, että kentällä me kaikki olemme samanarvoisia.