Soilikki Viljanen

Blogi: Ihminen on ainoa, joka pystyy ratkaisemaan ihmisen aikaansaamat ongelmat

Olen Soilikki Viljanen (KTM, eMBA) – onnellinen kukunorilainen. Aloitin toukokuun alussa vaikuttavuusasiantuntijana hallinnon tiimissä. Työni keskittyy kolmen teeman ympärille eli rahoitusinstrumenttien, tuotteistuksen sekä EFQM- johtamis- ja kehittämismallin edistämiseen. Onnellisuuteeni on kaksi perustetta. Arvostan sitä, että Kukunori on syntynyt ihmisen tarpeiden pohjalta ja yhteiskunnallisista syistä. Olen päässyt joukkoon mukaan edistämään uutta, jokaiselle ihmiselle kuuluvaa hyvinvoinnin kulttuuria. Sitä edistämme tekemisen kautta. Itselleni on myös ensiarvoisen tärkeää saada työskennellä yhteisössä, jossa saa kehittyä ja saavuttaa asioita yhdessä. Järjestömaailma on itselleni tuttu niin monipuolisten työ- kuin luottamustehtävien kautta. Tällä hetkellä toimin European Business Ethics Networks (EBEN)- verkoston Suomen puheenjohtajana. EBEN Suomi ry keskittyy edistämään eettisyyttä sekä yritysetiikan tutkimuksessa että käytännön elämässä.

Hyvinvoinnin eriytymiseen olen pureutunut viime vuosina väitöstutkimukseni kautta. Sen tutkimusympäristönä ovat toimineet yhteiskunnalliset yritykset, joissa tutkimukseni kohteena ovat olleet tutkimukseen osallistuneiden yritysten henkilöstön ja asiakkaiden arjen kokemukset, joita olen lähestynyt innovaatioiden ja etiikan kautta. Yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja kolmannen sektorin rajapinnassa syntyvät yhteiskunnalliset yritykset ovat yrityksiä, jotka ovat ottaneet päämääräkseen ratkaista yhteiskunnan tasolle ulottuvia ongelmia toimintansa kautta. Havaintoni on, että niiden menestyksen esteinä Suomessa on luutuneita rakenteita kuten vaikkapa yrityskäsitteen käytön kapea-alaisuus tai innovaatioiden tarkasteleminen pääosin tiede- ja teknologiavetoisesti. Samanaikaisesti näkyvissä on kehitys, jossa toimintaympäristöjen kiihtyvä muutosvauhti, suuntaansa uudelleen etsivät globaalit talousjärjestelmät sekä kompleksiset ongelmat edellyttävät laajaa yhteistyötä ja useanlaisia toimijoita sekä uusia ratkaisuja niin ihmisen kuin luonnon näkökulmasta koko maapallolla ja niin myös meillä Suomessa. Ongelmat alkavat olla yhä enemmän yhteisiä, ja siksi vaativat tekemään rakenteellisia muutoksia.

Me ihmiset emme voi hyvin. Epävarmuuden ja yllätyksellisyyden kasvu esimerkiksi koronaviruksen muodossa on pahentanut tilannetta. Osa hyvinvoinnin heikkenemiskehitystä on, että olemme eriytyneet toisistamme. Kun kohtaamme toisemme, voimme oppia ymmärtämään toisiamme paremmin ja muuttamaan toimintapojamme.
Meitä kaikkia yhdistää ihmisyys. Siksi tähyän optimistisesti tulevaisuuteen, sillä uskon vahvasti siihen, että ihminen on ainoa, joka pystyy ratkaisemaan ihmisen aikaansaamia ongelmia. Siihen tarvitsemme työkaluja, joilla on mahdollista purkaa vanhaa ja rakentaa uutta.

Runo, jonka koen eriytymiskehityksen sijaan eheyttämistä lisääväksi, on Elina Salmisen seuraava runo:

Minä pidän siitä,
että sinä olet
erivärinen kuin minä.

Pidän siitä, että
hymyilet kun minä nauran
että leikit kun olen vakava
ettet laahaa perässäni
tai istu alas kun käsken.

Pidän siitä etten
seurassasi katso peiliin
en näe itseäni kahtena
enkä arvaa ajatuksiasi.

Ja niin me olemme
värikkäinä vierekkäin
kaksi aivan erillistä
ja samalla silti yhtä

Elina Salminen – Kesken